Ensimmäinen yritys tehdä oman piparkakkutaloa.

Virossa on tämmönen opetteleva piirustussaeja kuten Jänku Juss ja se on meidän Henrin yksi suosikeista. Sieltä hän saa aina kaikki kivat ajatukset. Täällä kerta hän katsoi jaksoa, missä Juss teki tontuille piparkakkualon, joten kun tontut tulevat käymään heillä olisi oman paikka, missä asua. 

Yritin siis auttaa. Taikina tein jo edellisenä päivänä valmiina ja onneksi löysin vielä samana päivänä kirppikseltä ihanan piparkakkutalon muotipakkauksen joten se helpotti asiaa huomattavasti. Ainakin ajattelin aluksi näin. Totuus olikin lopuksi se, että se muotien etsiminen ja tulostaminen olisi ollut mun pienin ongelma.

Lapset eivät paljon kiinnostunut piparkakkujen leipomisesta. Aluksi kyllä oli kiinnostus kova ja lupasivat auttaa mutta parin seinän tekemisen jälkeen he juoksivat pois.

 Joten kun kaikki leivotut ja jäähtynyt talon palat olivat valmiita tulit he avuksi. Tai siis ainoastaan Kristjan tuli. Henri kun sanoi että hän ei jaksa ja tulee koristelemaan. 

Yritimme kyllä kovasti, mutta meillä se mitenkään ei onnistunut. En tiedä olivatko piparkakut liian rapeat (puolet palaisista menivät rikki jo ennen yrityksen aloittamista) tai oliko kourutte liian pehmeä tai oli meillä vaan liian vähän taidoa tähän hommaan. Seinien liimaaminen yhteen ei yksinkertaisesti onnistunut ja koko talo kaatui jo ennen kuin ehdimme kaikki palaset laittaa paikoilleen. 😣

Palaisia ja kourutetta oli kuitenkin riittävästi joten koristelimme rikkinäiset palaiset ja söimme niitä. Maku kuitenkin oli hyvä ja piparkakkuja riittää nyt pitkäksi ajaksi.😄

Mainokset

Koiramäen joulut

Täytyy sanoa että meillä on ollut onnea vuokranantajan kanssa, koska VTS todella tarjoa monipuolista toimintaa juuri lapsiperheiden näkökulmasta. Kesän alussa heillä oli oma päivä Särkänniemessä ja myös nyt oli samaan paikkaan asiaa, koska siellä nimittäin vietettiin Koiramäen joulua. Onneksi vilkaisin taulua postilaatikoiden vieressä ja ehtisin tilata liput etukäteen (paikkoja nimittäin oli rajoitetusti).

Täytyy kyllä myöntää että ulkomaalaisena en tiedä Koiramäestä yhtään mitään. Nimi oli tuttu koska olin kerran sen nimisen kirjan kirppikseltä lapsille ostanut ja siinä se. Poikani kyllä tiesi vähän enemmän, he kun olivat koulussa jotain puhunut tästä. Mutta ei se haittaa. Ilmainen tapahtuma kun oli kyseessä ja tuntui kiva mainosten perusteella.

Ensimmäinen asia mitä mä muistan illasta on erittäin kylmä olo. Olisi kyllä täyttynyt pukea lämpimästi että en olisi jäähtynyt heti viiden minuutin kuluttua. Ja siitä eteenpäin en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin että pääsisin johonkin lämpimään paikkaan. Onneksi olin laittanut lapsille riittävästi vaatteita . Ja eivät he muutenkin olisivat sitä kylmä tuntenut, heillä ei ole ikinä kylmä ja tekemistäkin oli riittävästi.

Pääasia mikä kiinnosti kaksosia, olivat tietysti kaikki eläimet. Ja niitä löytyy sieltä monenlaisia. Siat, lampaat, aasit, kanat, ankat, jänikset, ponit. 🐎🐔🐖🐇 Oli aika vaikea saada heidät pois katsomasta ainostaan lampaita koko illan ajan ja menemään etsimään missä saa lämmittää;)

Sieltä löytyi kaikille jotain kiva tekemistä. Lisäksi lampaiden katsomiseen. Esimerkiksi piparkakkujen koristelupiste, joulukorttien askartelupiste ja jopa poikien unelmien lego-huone😂 Yritin pienten kanssa koristella piparkakkuja mutta he kyllä söivät koristeet nopeammin kuin ehtisin niitä laittaa:D Hyvin se kuitenkin meni👍

Myös joulukorttien askarteluhuoneessa oli riittävästi tekemistä että kaikki neljä pysyisivät vähän aikaa paikallaan. Siis juuri vähän aikaa, koska ei mitään saa heidät oikeasti pysymään vähän pidempään paikalla. Kaikki kyllä tykkäsivät kovasti sillä tarvikkeita oli iso valikoima ja sotkeaki sai vapaasti;)

Loppujen lopuksi olimme kaikki tyytyväisiä tapahtumaan.Oli ainakin erilainen päivä kun tavallisesti.

Nyt se lähtee…

Olen miettinyt blogin aloittamista jo pitkään. Oikeasti tosi pitkään. Loin tämän sivun jo muutama vuosi sitten mutta aina on ollut jotain välillä. Itse asiassa olen jo kirjoittanut pari postaustakin mutta poistanut ne samantien. Uskon että kyllä se varmaan ihan tavallinen laiskuus on mikä mua estää:D Kirjoitan pääosissa itselle,että olisi paikka mihin tallentaa kaikki muistot, kuvat ja ajatukset. 

Kirjoitan suomeksi kahdesta syystä.

 Ensimmäisenä ja tärkeimpänä haluan kehittää ja harjoittaa oman Suomen kielen osaamista, erityisesti kirjoittamista suomeksi. Äidinkieli on viroa ja sitä käytän jokapäiväsesti. Olen nyt niin pitkää aikaa ollut Suomessa, että uskon pärjäävän puhumalla. Mutta ongelma on että pojalla on vaikeuksia kirjoittamisen kanssa ja hän tarvitsee jatkuvasti apua läksyjen kanssa. Mutta on vaikea kun mä itsekin en osaa ja en tiedä miten kirjoitetaan oikeasti. Siis meidän oppiminen täällä hetkellä näyttää siltä että mä istun Google translatorin kanssa hänen vieressä ja etsin miten käy😂. On se hyvä koska opin hänen kanssa itsekin joka päivä uusia asioita. Olen siis oppinut itse kotona. Suurin osin televisiosta ja netistä (iso kiitos nettishoppailulle);). Ainoa kurssi, missä kävin oli ”Suomen kieli ja kulttuuri” mutta sekin oli tämmönen missä opin enemmän Suomesta, sen kansasta sekä tavoista. Joten jos joku ikinä lukee tätä niin voitte vapaasti kommentoida mun virheitä kirjoituksissa.

Toinen syy suomeksi kirjoittamiseen on ajatus tulevaisuuden kannalta. Nimittäin olen miettinyt että jos me nyt jäädään Suomeen ja kasvatetaan lapset täällä niin on isot mahdollisuudet että ainakin osa niistä löytävät kumppanit täältä ja heidän kotikieleksi tulee olemaan suomi ja ehkä mun lapsenlapset eivät puhuu enää viroa. Tästä tulee aika ristiriitaiset tunteet sillä tottakai se on surullista jos juuret häviävät mutta sinne on kuitenkin vielä niin pitkä aika että on turha ajattella niin kaukana. Paljon voi muuttua, jopa mun ajatukset ja tunteet tästä.